Tuija Helander tunnetaan suomalaisena aitajuoksijana, olympiafinalistina ja arvostettuna valmentajana. Hänen tarinansa ei kuitenkaan kerro vain huippu-urheilusta. Siihen kuuluvat myös vakava keuhkosairaus, keuhkonsiirto ja uuden elämän aloittaminen vaikeiden vuosien jälkeen.
Helander oli 1980-luvulla yksi Suomen parhaista 400 metrin aitajuoksijoista. Kilpauran päätyttyä hän palasi urheiluun valmentajana ja elinsiirtourheilijana. Hänen kokemuksensa ovat tehneet hänestä tärkeän esikuvan sekä nuorille urheilijoille että vakavasta sairaudesta toipuville ihmisille.
Kuka on Tuija Helander?
Tuija Kristiina Helander syntyi 23. toukokuuta 1961 Eurassa. Hän on 65-vuotias vuonna 2026. Helander aloitti urheilun jo kuusivuotiaana osallistumalla seuransa maastojuoksuihin. Myöhemmin hän keskittyi pikajuoksuun ja erityisesti 400 metrin aitajuoksuun.
Helander edusti Euran Raikua ja nousi nopeasti kansalliselle huipulle. Hänet tunnettiin määrätietoisena juoksijana, joka harjoitteli tarkasti ja tavoitteellisesti. Kilpauransa aikana hän käytti myös nimeä Tuija Helander-Kuusisto.
Menestys olympialaisissa ja MM-kisoissa
Helander saavutti yhden uransa tärkeimmistä tuloksista Los Angelesin olympialaisissa vuonna 1984. Hän eteni 400 metrin aitajuoksun finaaliin ja sijoittui seitsemänneksi. Olympialaisten finaalipaikka vahvisti hänen asemansa kansainvälisen tason aitajuoksijana.
Vuoden 1987 Rooman MM-kisoissa Helander juoksi vielä paremmin. Hän sijoittui finaalissa viidenneksi ajalla 54,62. Tulos oli hänen henkilökohtainen ennätyksensä ja samalla uusi Suomen ennätys.
Tuija Helander ja pitkä Suomen ennätys
Tuija Helander piti hallussaan naisten 400 metrin aitajuoksun Suomen ennätystä peräti 35 vuotta. Roomassa juostu aika 54,62 säilyi ennätyksenä vuoteen 2022 saakka. Silloin Viivi Lehikoinen juoksi Eugenen MM-kisoissa ajan 54,60.
Helanderin tulos kuuluu silti suomalaisen yleisurheilun merkittäviin saavutuksiin. Hän voitti urallaan kymmenen Suomen mestaruutta 400 metrin aitajuoksussa. Lisäksi hän saavutti kaksi Suomen mestaruutta 400 metrin sileällä matkalla.
Keuhkosairaus päätti kilpauran
Helanderin terveysongelmat alkoivat jo hänen aktiiviuransa aikana. Vuonna 1986 hänen vasemmassa keuhkossaan todettiin ilmarinta. Kaksi vuotta myöhemmin sama ongelma löytyi oikeasta keuhkosta. Leikkausten jälkeen hän jatkoi harjoittelua, mutta hengittäminen muuttui vähitellen vaikeammaksi.
Hänen viimeiset arvokilpailunsa olivat Splitin EM-kisat vuonna 1990. Pian sen jälkeen Helander ymmärsi, ettei hänen kehossaan ollut kaikki kunnossa. 1990-luvun alussa hänellä todettiin harvinainen lymfangioleiomyomatoosi eli LAM-keuhkosairaus.
Elämä happiviiksien kanssa
LAM heikensi Helanderin keuhkojen toimintaa tasaisesti. Vuonna 1995 hän alkoi käyttää lisähappea ja happiviiksiä. Aiemmin maailman parhaiden aitajuoksijoiden kanssa kilpaillut urheilija jaksoi pahimmillaan kävellä vain lyhyitä matkoja ennen pysähtymistä.
Arki oli raskasta, mutta Helander ei menettänyt toivoaan. Hänellä oli pieni poika, jonka vuoksi halu jatkaa elämää oli erityisen vahva. Helander joutui selviytymään sairauden lisäksi erosta ja yksinhuoltajan vastuusta.
Keuhkonsiirto antoi uuden alun
Helander asetettiin keuhkonsiirtolistalle vuonna 1999. Odotettu puhelu tuli lokakuussa 2000, jolloin hänelle ilmoitettiin sopivien keuhkojen löytymisestä. Keuhkonsiirto tehtiin Meilahden sairaalassa 29. lokakuuta 2000.
Leikkaus onnistui hyvin. Helander huomasi nopeasti, kuinka suuri ero uudella hengityskyvyllä oli hänen elämäänsä. Hän pääsi eroon happiviiksistä ja pystyi vähitellen palaamaan liikunnan, työn ja tavallisen arjen pariin.
Paluu kilpailukentille
Keuhkonsiirron jälkeen Helander osallistui elinsiirron saaneiden urheilukilpailuihin. Hän kilpaili pikajuoksussa sekä pituus- ja korkeushypyssä. Menestystä tuli sekä Suomessa että kansainvälisissä kilpailuissa.
Vuonna 2005 Helander valittiin Vuoden vammaisurheilijaksi. Hän on korostanut, ettei elinsiirtourheilussa tärkeintä ole aina voittaminen. Kilpailut tarjoavat liikunnan iloa, tavoitteita ja arvokasta vertaistukea muilta elinsiirron saaneilta.
Työ nuorten valmentajana
Helander ryhtyi valmentamaan nuoria urheilijoita kotiseudullaan Eurassa. Hänen ryhmissään on ollut aitajuoksijoita, 400 metrin juoksijoita ja estejuoksijoita. Omien kokemustensa ansiosta hän ymmärtää hyvin sekä urheilijan paineita että pitkäjänteisen harjoittelun merkitystä.
Yksi Helanderin tunnetuimmista valmennettavista on Heidi Salminen. Salminen voitti alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden 400 metrin aitajuoksussa vuonna 2021. Samana vuonna Helander sai tunnustusta, kun hänet valittiin elokuun valmentajaksi.
Puoliso ja perhe
Tuija Helanderilla on Jussi-niminen poika. Vanhemmissa julkisissa tiedoissa hänen elämänkumppanikseen ja myöhemmin puolisokseen on mainittu Teijo Hietanen. Myös Hietanen on saanut keuhkonsiirron, joten yhteiseen elämään on kuulunut samanlaisia terveyteen liittyviä kokemuksia.
Helander on pitänyt suuren osan perhe-elämästään poissa julkisuudesta. Hänen nykyisestä parisuhdetilanteestaan ei ole julkaistu varmaa ja ajantasaista tietoa. Siksi yksityiselämästä kannattaa puhua vain vahvistettujen tietojen pohjalta.
Tuija Helander on suomalaisen urheilun selviytyjä
Tuija Helanderin elämässä on ollut sekä suuria saavutuksia että raskaita vastoinkäymisiä. Hän nousi pieneltä paikkakunnalta olympiafinaaliin ja piti hallussaan Suomen ennätystä 35 vuoden ajan. Vakava sairaus lopetti kilpauran, mutta se ei vienyt hänen kiinnostustaan urheiluun.
Keuhkonsiirron jälkeen Helander rakensi elämänsä uudelleen. Hän palasi liikkumaan, kilpaili elinsiirtourheilussa ja alkoi auttaa nuoria valmentajana. Hänen tarinansa osoittaa, kuinka määrätietoisuus, läheisten tuki ja hyvä hoito voivat avata uuden suunnan vaikeankin elämänvaiheen jälkeen.
Saavutukset lyhyesti
Tuija Helander saavutti urallaan useita merkittäviä tuloksia. Hän oli Los Angelesin olympialaisissa seitsemäs vuonna 1984 ja Rooman MM-kisoissa viides vuonna 1987. Hänen 400 metrin aitajuoksun ennätyksensä 54,62 pysyi Suomen ennätyksenä 35 vuotta.
Helander voitti myös kymmenen Suomen mestaruutta 400 metrin aitajuoksussa. Lisäksi hän saavutti kaksi mestaruutta 400 metrin sileällä matkalla. Kilpauran jälkeen hän menestyi elinsiirron saaneiden kilpailuissa ja sai Vuoden vammaisurheilijan tunnustuksen vuonna 2005.
Miksi hänen tarinansa kiinnostaa?
Helanderin elämä osoittaa, ettei urheilijan merkitys pääty viimeiseen kilpailuun. Hän käytti omia kokemuksiaan nuorten valmentamiseen ja suomalaisen aitajuoksun kehittämiseen. Hän on ollut mukana myös mentoroinnissa ja urheilijoita tukevassa yhdistystoiminnassa.
Hänen avoimuutensa LAM-keuhkosairaudesta ja elinsiirrosta on lisännyt tietoisuutta elinluovutuksen merkityksestä. Helanderin tarina antaa toivoa ihmisille, jotka joutuvat rakentamaan arkensa uudelleen vakavan sairauden jälkeen.
Yhteenveto
Tuija Helander muistetaan yhtenä suomalaisen aitajuoksun tärkeistä nimistä. Olympialaisten seitsemäs sija, MM-kisojen viides sija ja 35 vuotta kestänyt Suomen ennätys kertovat hänen korkeasta tasostaan. Vielä vahvemman hänen tarinastaan tekee tapa, jolla hän kohtasi vakavan sairauden.
Keuhkonsiirto antoi Helanderille uuden mahdollisuuden, jonka hän käytti aktiivisesti. Hän palasi liikkumaan, kilpaili elinsiirtourheilussa ja auttoi nuoria urheilijoita valmentajana. Siksi hänet tunnetaan paitsi entisenä huippuaiturina myös selviytyjänä, mentorina ja suomalaisen urheilun pitkäaikaisena vaikuttajana.
